Kävely on hyvin arkinen asia mutta siihen voi suhtautua myös toisin. Sen ei tarvitse olla vain siirtymä. Sen ei tarvitse olla myöskään pelkkää raitista ilmaa ja liikkumista. Se voi olla parhaimmillaan myös yhteyden vahvistamista omaan lähiympäristöön ja omiin läheisiin sekä kivaa tekemistä yhdessä.
Kun lapsi näyttää suunnan
Mitä jos astuisit seuraavan kerran lapsen kanssa ulos aivan uudet silmälasit päässäsi? Ne auttaisivat huomaamaan yksityiskohtia ja näkemään tutun ympäristön uusin silmin. Yhtäkkiä kotikatu, puisto tai lähimetsä aukeaa ja kutsuu tutkimaan aivan uudella tavalla. Seikkailu kasvaa askel kerrallaan ja tämän tarinan ohjaajana toimii lapsi.
Kävellä kannattaakin aina, kun mahdollista ja varata sille aikaa. Samaan päämääräänkin voi kulkea monta erilaista reittiä. Seikkailun avain on lupa poiketa polulta ja aikuisen heittäytyminen mukaan mielikuvitusmaailmaan. Kävelyn ydin on tällöin kiireettömyydessä ja haahuilussa – siinä, että matka voi viedä koko perheen mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin.
Eikä seikkailu pääty kotimatkalla ulko-ovelle. Ulkona löytyneet aarteet, yhdessä kerrotut tarinat ja koetut hetket jatkuvat sisällä. Niistä voi syntyä paperille kuvitettu reittikartta, kokemuksia tulviva piirros tai kokonainen tarina. Uskallatko tarttua tilaisuuteen?
Kun tuttu ympäristö muuttuu seikkailuksi
Kun kuljemme ulkona viikosta ja vuodenajasta toiseen, alamme vähitellen huomata luonnossa tapahtuvia muutoksia ja yksityiskohtia. Kun pysähdymme kuuntelemaan, katsomaan ja tutkimaan, opimme huomaamaan yhä enemmän. Luontoyhteyskin vahvistuu aivan arkisesti – kulkemalla samoja polkuja yhä uudelleen. Ja ehkä juuri siinä on yksi kävellen kulkemisen ilo: kun alamme huomata enemmän, myös tuttu ympäristö alkaa tuntua uudella tavalla kiinnostavalta ja näyttää uusia puolia itsestään joka päivä.
Yhteinen kävely ei ole vain aikuisen järjestämää tekemistä lapselle. Molemmat voivat olla vuorollaan oppijoita ja tarinankertojia. Aikuinen voi tuoda tarinaan oman osansa esimerkiksi muistelemalla, millaisia leikkejä lähimetsässä ennen leikittiin tai miltä jokin paikka näytti ennen. Lapsi puolestaan voi näyttää aikuiselle jotain, jota tämä ei ole koskaan ennen huomannut.
Sama kivi, puu tai polunpätkä voi muuttua lapselle tärkeäksi, kun sen luona käydään säännöllisesti. Eri paikat voidaan myös nimetä, kuten Peurakallio tai Vanhan tammen metsä, ja tätä kautta ne saavat arjen puheissa tärkeän merkityksen, joka kestää aikaa.
Kuusi tapaa tehdä kävelystä seikkailu
- Kävelkää ilman päämäärää
Valitkaa risteyksessä vuorotellen suunta, seuratkaa kiinnostavaa polkua tai antakaa lapsen päättää, milloin käännytään tai pysähdytään.
- Lähtekää aarrejahtiin
Valitkaa etsittäväksi vuorotellen jotakin vanhaa, sileää, kylmää tai yllättävää. Löydöistä voi tehdä taidenäyttelyn pihalle tai piirtää niistä kartan. Aarteita ei kuitenkaan tarvitse kerätä mukaan: ne voi myös kuvata tai vain näyttää toiselle.
- Tutkikaa maailmaa eri eläinten näkökulmasta
Miltä tuttu polku näyttää hiiren silmin tai hirven korkeudelta? Katselkaa puita alhaalta ylöspäin, etsikää pieniä piilopaikkoja tai tarkastelkaa maisemaa suurelta kiveltä.
- Ottakaa lelu tai kulkuväline mukaan
Pyörä, potkupyörä tai pulkka voi tuoda matkaan uutta vauhtia. Myös pallo tai pehmolelu voi lähteä mukaan seikkailuun. Millainen retki pehmolelulle järjestettäisiin? Minne se haluaisi kulkea?
- Kävelkää pimeässä tai täysikuun valossa
Syksyinen luonto kutsuu tutkimaan tuttua ympäristöä uudessa valossa. Ottakaa mukaan tasku- tai otsalamppu ja lähtekää turvalliselle reitille. Mitä sellaista huomaatte, mitä ette päivällä näe?
- Keksikää paikoille omat nimet
Mikä olisi lähimetsänne Salainen tunneli tai Oravan aukio? Antakaa mielikuvitukselle tilaa ja palatkaa samoihin paikkoihin myöhemmin.
Seikkailu alkaa kotiovelta
Yhteinen kävely ei vaadi erityisiä välineitä, pitkää matkaa tai valmiiksi suunniteltua ohjelmaa. Riittää, että lähdette ulos, annatte aikaa ihmettelylle ja uskallatte kulkea välillä toisin kuin tavallisesti. Kun lapsi saa johdattaa ja aikuinen malttaa pysähtyä, arkisesta matkasta voi tulla yhteinen seikkailu – ja tutusta ympäristöstä paikka, johon haluaa palata yhä uudelleen.
Suomen Ladun Kävely 2.0 -hankkeessa haluamme innostaa ihmisiä löytämään kävelystä uusia mahdollisuuksia. Joskus ne löytyvät aivan läheltä: tutulta polulta, uudesta näkökulmasta tai yhteisestä hetkestä, joka jatkuu tarinoina vielä kotona.
Teksti: Virpi Jussila, Suomen Ladun ulkoilun asiantuntija
Kuva: Minna Toivonen, Mankeli Design